juoksun jälkeen

kun lakkasin juoksemasta

maaliviiva alkoi tulla lähemmäksi

liian kova auringonpaiste

tunnoton
väsynyt
toivoton

miten ulkona voi paistaa aurinko?

miksi kesän sateet eivät jatkuneet
eivät lisäaikaa minulle antaneet

surra
murehtia

yksinään sisällä suojassa

kalori-minä

rakastin juosta pois berliininmunkit,pois browniet ja bostonpullat

nyt vaa'an luvut ovat lähteneet juoksuun

istun matkalla uuteen minään
muhkeampaan minään

ahdistus iskee Lidlin paistopisteellä
onko mitään sokeritonta hyvää täällä

apua
olen rasvakasa
hiilihydraattien kaatopaikka

Itsensä hylännyt

karkuri on yksin

kun se juoksee

se rakastaa omia juoksukenkiään

se rakastaa tuulta kasvoillaan

se rakastaa maantietä, rantahiekkaa, kivikkoa, metsää jalkojensa alla

se rakastaa kun saa tuntea olevansa vapaa

mutta karkuri unohtaa

olevansa pakomatkalla

eikä hän siksi voi koskaan pyähtyä

ja huomata

että hänen rakkautensa ympärillä olevaan

on aina riittämätöntä

katkera juoksija

Olin kiinni tien päällä
kuvittelin lentäväni

ainut mikä lensi
oli paska

suruaika

kehoni on varasto
paska on paskaa vasta
kun se tulee ulos

itken kun en juokse
ja kun sinäkään et juokse
alan pullottaa kyyneleitäni

unelma oli päässäni
nyt se on haudassa

Armo

En enää tahdo juosta

Haluan ulos tästä harmaasta suosta

Syön banaanin ja mahani on täysi

kirjoitan pyynnöstäsi runon

Ystävä meditoi Minna Canthin kulmassa

Kärsimyksestä huolimatta elää unelmassa