taitelijaksi

hän haluaa ammattiurheilijaksi

minä taas päätin ryhtyä taitelijaksi

eilen tuntui, että näitä menestyjiä on liikaa

kun itse odotin appiukon kanssa järvestä siikaa

olin onnellinen veden päällä

mutta katupölyssä olen taas täällä

omassa onkalossani

taitelijakolossani

Nuuskis, kuivaa kyyneleet

itken taas eritteitä tyynyni nuuskamuikkuseen
ajatukset siirtyvät taas suureen kaipuuseen

katson kuvaa riku riskistä
haaveilen juoksukikseistä

puraisen suupalan keksistä
saanko edes tyydytystä...

sakkomaksujen aika

mä kävelen poliisin luo, se antaa ajoaikaa
ostan moottoripyöräkypärän, sl kakkosen
katson vespaa, enkä hetkeen muuta kaipaa
sillä pääsee kovaa, hokaan sen

mut on päättynyt mun karkumatka
oli liikaa vauhtia mut siltikään
se ei riittänyt kotiin saakka

Kelpaamaton

on helppoa ajautua vartaloa muokkaamaan lenkillä
saapahan persettä pienennettyä parilla sentillä


vaikka voisi huoletta vetää pari sinistäkin lenkkiä
vaan ajaa itsensä tekemään joka päivä punnerruspenkkiä


eikä Ingmanin tarjousjäätelö sovi kärryyn
enää ei voi sortua mässyyn


peilistä katsoo naama apea
miksi sen vartalo on noin kapea?

muuta kuin juoksua

mun helkama vie kotiin

veis takaisin kuuskytlukuun

mä voisin kuunnella rautavaaraa

ja käyttää aikani heinäpellolla

ja se olis ihan

normaalia

kepeä hetki

Olen taas tänään täällä
katsotaanpa, miten jalkani liikkuu
olet niin iloisella päällä
mietin polvestako elämäni riippuu

helpottuu kun hymyilet leveään
jonain päivänä polveni taipuu
siirrät minut hetkeen kepeään
vaan kova on juoksijan kaipuu

pelastusrengas

tää ruotsalaispoppi vaan jatkuu
vaikkei mulla oo mitään tajuu
että miks ihmeessä
ku mun kai pitäis olla mustikkametässä
kastoin varpaat laiturilta
katsoin portailta pelastusrenkaita
olin yksin ja mietin mitä tapahtuis
jos tähän lätäkköön hukkuis
keihäskarsinnasta yllätyksiä finaliin
mä mietin et jos ite pääsis ees Lidliin

kehitä ittees

yhtä mustelmaa

täynnä koko tyttö

leikkii xenaa

ja prätkähiiriä

käyttäsit joskus järkee

ja tajuaisit mikä sulle

lopulta on tärkee

kuinka monta päivää

tällaistako tämä on
touhuani juoksuton

peilin edessä pikku jumppaa
sama kuin tanssisi humppaa

kuinka monta päivää saa odottaa
kun jalkaa näin jomottaa

päässä niin kovasti kuumottaa
kun jalkoja tahtoisi juoksuttaa

kipuvoima

Liian monta juoksukenkää,

neonväristä pökää mun ohitse kiitää

tuntuu että ei voi kestää
mutta yksi ajatus sisältäni liitää

kun ikuisuuksii ei näin voi jatkuu 

mä kelaan ei kipuun kantsi tottuu
saan itsestäni lohtuu
enkä anna kaiken sortuu

en kai ole onneton

isken itseni kyljelleen
polvea ylös nostamaan
kävisinkö vain selälleen
en jaksaisi liikettä toistamaan

kun onko se turhaa
maksaako vaivaa
kun on niin kurjaa
kuluttaa vain aikaa

peilistä katson itseäni
nuo huulet hymyilleet on
se oli aiemmin sisintäni
en kai ole onneton

pikseliunta

mun virtsarakko halkee
mä pois kaiken pyyhin
kun ajatus katkee
jälleen puskissa kyykin


ei tässä oo mitään järkee
pysähyn yhtäkkii keskelle katuu
joka paikkaan särkee
lapsena vetelin pitkin hiihtolatuu


oli vain minä, sukset ja lunta
nyt se tuntuu
kuin se ois unta
kun kaikki turtuu
ja pikseliks muuttuu

enkä osaa muuta kuin suuttuu

itävä vika

hyppäsin kai liian korkeelle
heiluttelin maailmanpyörästä kättä
nää raajat rehty lennolle matalalle
enää ei voi edetä ymmärtämättä

pesen jalkineeni paskasta
hankaan saippualla lian
hetken aikaa raskasta
mä korjaan tän vian

yhteys pätkii

en enää tiedä missä yhteys pätkii
alan himoita polttaa marlboron sätkii
ja kuuntelen antti tuiskuu
mitä ihmeen ilopilleriruiskuu
tässä elämässä oikein on
kun tää meno on niin holtiton

aikaa ja machoa

kyytiä läskeille televio pauhaa
personal traineria ja valmentajaa tarvitaan
käteenkö ei enää karkkikauhaa
kun kotiin uusia elämäntaitoja haalitaan

siellä kyykätään ja tien päällä juostaan
tekevät tulosta uudessa kehossa
kuin minulta se taito ois otettu huostaan
katson ruutua pelkässä levossa

miksi on niin vaikeaa levätä
keho ei jaksa kannatella
tahtovat kaiken multa evätä
ja lisää vain jaksan maanitella

minä en halua vaakaa
trainer sitä tahtoo katsoa
tarvitsen vain aikaa
ja elämääni lisää machoa

kepeästi keinua

kerran meni käsi melkein katki
olin silloin ehkä kuusi
aikana, jolloin vaatteet oli usein ratki
ja pihassa oli keinuteline uusi

nyt ei tarvitse yhtään telinettä
kun raajat huutelee armoa
kehossa itsessään on tarpeeksi välinettä
luulin, että mussa olis tarpeeks tarmoa

nyt vain pitäis keinua
katsella rantaan tulevaa lainetta
unelmissaan kepeästi uinua
ajatella haaveeni salaista ainetta

Onni on levottomat jalat

Onni on levottomat jalat
kun terveenä matkaa tekee
sitä oppii liikkumisen salat
ei tartte endorfiineja muualta hakee

mun nautinto pois hukkui
upposi syvälle pohjaan
kun käki kolmesti kukkui
se haudattiin meren kuoppaan

kadonneet aistit

tänäänkin on harmaa taivas

kaikki muut aurinkoa kaipas

vaan minä ikkunalaudalla istuin

mietin kuinka ennen riipuin

puussa jälkeen sateisen juoksun

ja haistoin niin terävästi loppukesän tuoksun

Hengaileva maatiainen

Tänään päätin unohtaa
miltä tuntuu polvea koukistaa


jos hetken verran vain venailen
ehkä päivä kuluu myös hengaillen


aina olen tahtonut oppia lentämään
tiedäthän, päästä radalta kiitämään


niin suuri lentokaipuu
jospa jostain mun siivistö saapuu

Voltteja ja kipsiin

Kuulkaas, nyt tekisi mieli heittää voltti
vaikka eihän se ihan olekaan minun taitotontti

Riskejä pelissä, loukkaantumisvaara
no voihan siinä vaikka aivotärähdyksen saada

kurjaa kurjempaa on olla liikkumaton
sanoo tämä levoton lapsi malttamaton

liikaa yrittää ja koittaa
ja käteensä vielä kipsin ottaa

mättäälle polvillaan

Nyt on tyydyttävä katsomaan
tien reunaan jäätävä seuraamaan

kun muut toteuttavat unelmiaan
ja itse jää näppejään nuolemaan

Mutta tänään ne maistuvat makoisilta
koska minä löysin metsästä mustikoita

kun ei voinut edetä pikitiellä
oli pysähdyttävä metsässä mättäällä

Kateellinen juniori

Mitä tuo harmaapää vielä juoksee

polvi joustaa ja askel kulkee

mulla lihakset repee

ja jostain pitäis irrota mieli kepee

Pennitön juoksija

Haalean teen lumoissa

hetken maistelen granaattiomenaa

palanen taivasta

tässä arjessa

jossa asiantuntijat

katsovat koipia

hymyilevät, nyökkäävät

ja ennen kaikkea

ulko-ovella

katsovat silmiin

asiakaspalveluhymyllään

korttia kiitos pyytävät

ja lopuksi kättään kepeästi heilauttavat

kun tyhjätasku

kadulle lampsii

Jospa vähäsen

Jospa vähäsen
kun nyt on lenkkarit jalassa
ja tie on suora
ja minulla on juoksunälkä

jospa vain vähäsen
kuin tässä huomaamatta
tuulen mukana kiskaisisin
aivan pikkuruisen
pienen
minimaalisen
pikkupikkulenkin

Terve kuin pukki

Mikä ihmeen vamma
ei mulla vaan
no onpa kumma
ei kai se ole vakavaa


terve kuin pukki
sitä aina ajattelee
ei mulla irtoa nuppi
sitä vaan jammailee

Erkin opit

Elämäntaito-oppaasta esimerkkiä
hymyä naamaan, vaikka kakkaa jalassa
muistutan etäisesti naapurin erkkiä
joka kaivurilla kaivaa piha-ojassa

somepäivityksissä kuvia unelmista
letkeät, muikeat päivät
muistot saavutetuista vuoren huipuista
minun elämässäni meluavat räikät

ÄÄÄÄÄÄÄ, sanoo Erkki
kun se katsoo kun juoksen
tyttö, nyt loppuu leikki
näe kun aurinko nousee järven toisella puolen

HauisVääntö

eväänä on rahkaa

mikäli hauislihakseni tänään jaksaa

nostaa ylös ne puntit

joita nostelevat vain juntit

uutta ihmistä synnytän

lihasmassaani muokkaan

kroppaa juoksijan, mietin

meneekö kaikki hukkaan

kehossa energia liikuskelee

ainakin tämän hetken

kunnes taas mieli ihmettelee

mikä päätti juoksijan retken