sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Itsensä hylännyt

karkuri on yksin
kun se juoksee

se rakastaa omia juoksukenkiään
se rakastaa tuulta kasvoillaan
se rakastaa maantietä, rantahiekkaa, kivikkoa, metsää jalkojensa alla
se rakastaa kun saa tuntea olevansa vapaa

mutta karkuri unohtaa
olevansa pakomatkalla

eikä hän siksi voi koskaan pyähtyä
ja huomata
että hänen rakkautensa ympärillä olevaan
on aina riittämätöntä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti